Emme suinkaan ole unohtaneet teitä

Ikäväkseni voin kertoa, että tämä bloggeri on vähän kiukutellu, nii en oo päässy tänne sissään. Mutta nyt tulin kertomaan teille kuinka jumalattoman hyvää ruokaa sain eilen Cumuluksesta. Huhhuh!

Oon yleensä ollu sitä mieltä, että ravintoloiden kausilistat on lähes aina paskaa, koska ne on kausiruokia, eikä niitä ikinä oteta siihen vakiolistalle. Tästä esimerkkinä kesäinen visiitti Cumuluksessa jossa söin jotakin kanaa (muistaakseni), jossa oli jonkintyyppistä perunasalaattia - se oli floppi.  Tällä kertaa sain kuitenki niin ihanan aterian, että täyty mainita tarjoilijallekki että se on vähän niinkö pakko siirtää siihen vakiolistalle, koska en kestä jos tuo oli eka ja viimenen kerta ko söin kyseisen annoksen.

Oli eilen siis hirviä näläkä, mutta halusin syyä jotaki aivan muuta ko pizzaa tai burgeria. Senpä vuoksi päätin viiä uljaan ratsuni romanttiselle illalliselle Cumulukseen, jossa on Grillin' around the world teema lokakuun loppuun asti. Tilasin afrikkalaisen possu-kanavartaan vohveliperunoilla ja se oli FANTASTISTA.  Kaiken lisäksi annos oli oikeesti normaalia ravintola-annosta isompi, koska siitä tuli ähky. Plussaa myös siitä, että Ihanaa kastiketta oli paljon ja annokseen kuului myös herkullinen majoneesi. Nautin siis täysin rinnoin...

Urooni nautti Angus Beef Burgerin, joka niin ikään oli erittäin maukas, mutta kallis.

Että käykääpä äkkiä testaamassa listoja, kun se on vielä mahollista.:---)))


From Ritwa with love

PS. Antakaa anteeksi, ko koskaan ei oo kuvia...:(

Bejingin aarteet

Joku on voinutkin hiffata rakkautemme Royal Gardenia kohtaan. Tällä kertaa olemme kuitenkin laiskuudessamme tutustuneet toiseen Oulun parhaimmista kinkeistä, eli torin laidalla sijaitsevaan Bejingiin.

Vierailuistamme on mennyt hetki jos toinenkin..ensimmäinen tapahtui ihanan Ritwamme syntymäpäivänä 27.4, jolloin sankari itse ei liittynyt seuraamme, vaan kävimme Timppiksen kanssa kahdestaan hillitsemässä kurnivaa nälkäämme kyseisen paikan buffetissa. Ruoka maistui, enkä jaksanutkaan kun yhen lautasellisen.. Onkohan liiottelua jos kerron rakastavani kanapalleroita? Tiedän että eräät muutkin nauttivat niistä hyvinkin paljon.

Toinen vierailu on aika uutukainen. En kyllä osaa heittää tarkkaa päivää, mutta alle kaksi viikkua siitä joka tapauksessa on. Tällä kertaa Annikki otti mukaansa Ritwan ja suuntasimme jälleen Bejingin herkuksi havaittuun buffettiin. Au autuas, vedin kaksi lautasellista täyttä kultaa! Tällä kertaa lemppari lihani härkä oli kamalaa, mutta muut kastikkeet kyllä maistuivat, niinkuin kanapallerotkin..

En kuitenkaan saanut molemmillakaan kerroilla tajunnan räjäyttävää kokemusta aikaiseksi, vaikka mahan ja mielen sainkin rauhoitettua. Voin kuitenkin lämpimästi suositella toista Oulun herkuimmista kinkeistä, ellet jaksa kävellä Asemakadulla sijaitsevaan Royal Gardeniin.

PS. Suosittelen vielä lämpimämmin niin kauppahallissa kuin Stockalla sijaitsevaa japsia Tomoa. Maistuvimmat sushit!

PS. Kauppahallin kinkkikaupasta saa namit kevätkääryleet. Lämmittää työpäiviä!

Rakkaudella, Annikki

Heissan piiiitkästä aikaa

Aattelin tulla ihan pikasesti antamaan palautetta eräästä kohtalaisen ällöttävästä ravintelista nimeltään Curry House Evolution. Kyseinen paikkahan tunnettiin ennen nimellä Persian Palace, mutta sittemmin nimi muuttui hieman koomisemmaksi. En sitten tiiä vaihtuko puljussa omistaja vai mitä tapahtui, mutta menu on pysynyt suurinpiirtein samanlaisena, kuin ennenkin.

Ravintola ennen nimenvaihtoa

Tällä kertaa tilasin tandoorikanaa ja se oli ihan hyvää, vaikka mausteita olikin aika niukasti. Senpä takia olisin kernaasti halunnut lisätä ruokaan talon chilikastiketta, jonka olen aiemmalla vierailullani todennut ihan hemmetin herkulliseksi, mutta tällä kertaa se oli HOMEESSA! Voin kertoa, että kyllä ketutti! Sen lisäksi vesi, jonka tilasimme ruokajuomaksi, maistui niin kuvottavalta, ettei sitä voinut juoda. Oon ihan satavarma, että ravintolan putkistoissa on jotakin vikaa, sillä vesi maistui oikeasti todella saastaiselta...

En siis juurikaan viitsi suositella tätä paikkaa kenellekkään. Menkää jos haluatte ruokamyrkytyksen ja tylyä palvelua.:)

Rakkaudella, Ritwanne

Kuva lainattu täältä

Sydämelliset pahoitteluni. Vai syvälliset..

Olemme olleet nälkälakossa. Ainakin ajatuksissamme. Tai unissamme. Pahoittelen ja pyytelen nöyrästi anteeksi, ettemme ole päivittäneet rakasta blogiamme, mutta ruoka on jäänyt unholaan.

Olemme kyllä tutustuneet Mäkin (eikä kyse ole tietokoneesta, hehheh, naamakirja-mokat) euron juustoihin, jotka 300 kcal voimin täyttää vatsan ihan sopivasti sekä käyneet jälleen kerran Kauppuri 5:sessa, joka tuntuu jo kuluneelta jutulta. Siellä oli muuten sämpylät vaihtuneet, ihania! Ja chili-burgeria suosittelen. Tytöt ovat unohtaneet kokeilunhalunsa ja tilasivat teurastajan ja BBQ:n..t-y-l-s-ä-ä-

Nyt ajattelen suklaajätskiä ja nukkumista.

Kauniita unia ja ötököitten kuvia.

Rakkaudella, Annikki

Tornion hairahtunut toivo, Golden Flower

Ajelimme viime viikonloppuna täältä Oolusta Tornion ja Haaparannan suuntaan tutustumaan "tuleviin" kotimaisemiin...taas vaihteeksi. Määränpäämme oli oikiastaan Ikea, mutta ruoka kuuluu olennaisesti elämäämme, joten sillekkin järjestettiin heti menomatkalla aikaa. Kaarsimme autobiilimme torniolaisen kinkin, Golden Flowerin etteen, suuret odotukset mielessämme. Itse olen aina pitänyt paikasta ja sieltä saatavasta banaanipitsasta! Kuulostaako erikoiselta? Herkkua!

Yllätyimme iloisesti sisään marssittuamme, koska paikka oli tyylikäs! Aivan eri luokkaa kuin Oulun kinkit. Sisustus oli miellyttävän harmoninen, vaikka hurmiosta päästyämme tajusimme paikan olevan meleko likainen..Valkoiset penkit ei ehkä ole se loistavin idea ravintolassa. Rakastuimme tiskillä olleeseen liikkuvaan kissaan. Söpis!

Minä tilasin tällä kertaa härkää Golden Flower, joka oli maultaan liian tomaattinen..Lisäsin sekaan soijaa, joka paransiki maun juuri sopivan loistavaksi ja annos katosikin nopiaa tahtia tämän tytön pötsiin. Annos oli Royal Gardenin annoksia huomattavasti pienempi, hinta oli kalliimpi..Arvaatte varmaan mitä mieltä olen? ..käyn tästä edespäin Oolussa.

Ritwa tilasi kanaa Golden Flower, joka oli härän tapaan aika tomaattista soosia. Lihakin oli kummallisen pieninä paloina kaiken muun sörsselyksen joukossa..Onneksi chilikastike voi pelastaa minkä tahansa. Edelleen miinusta annoksen koosta ja hinnasta.

Timppis kokeili "palleroita", eli friteerattua kanaa hapanimeläkastikkeessa. Floppi mikä floppi. Kanat olivat kyllä hyviä, niitä vain oli todella vähän.. Kastiketta oli vielä vähemmän ja maku oli kummallinen. Tärkeintä kuitenkin että söimme kaiken ja massut oli sopivan täynnä Ikeaa varten.

Pidimme kassalle olleesta nuoresta miehestä, joka puhui todella sujuvaa suomea ja oli varsin miellyttävä.

Emme ainakaan lähiaikoina käy uudestaan. Suosittelen kokeilemaan, mutta menoja ei kannata suunnitella tämän paikan ympärille. Jos kuitenkin käyt, kokeile ihimeessä sitä banaanipitsaa!!

Rakkaudella, Annikki

PS. Kyllä sapuskat Maxin ruoat voitti.

Uusintaottelu Royal Gardenissa

Tästäkin on vierähtäny jo tovi, mutta jaetaampa kokemuksemme siitä huolimatta. Elikkäs pari viikkua sitten haettiin kauhiassa nälässä sunnuntaina sapuskaa Royal Gardenista ja suunnattiin Timppikselle nauttimaan annoksistamme.

Itse tilasin härkää inkiväärikastikkeessa ja hyppäsin näin olen oman turvaverkkoni ulkopuolelle. Yllätyin erittäin iloisesti! Tulisuutta olisin kaivannut lisää (onneksi mukana tuli chilisoosit), mutta natriumglutanaattiannos sai mahani hykertelemään onnesta ja miellyttävä maku jäi suuhunkin. Omasta mielestäni kinkkiruoka on parempaa kylymänä, joten nautinkin loppuannoksen seuraavana päivänä töissä. Ommm.

Ritwa rakastui edellisellä kerralla kalaan ja päätyi siihen tälläkin kertaa. Tilaus tehtiin paahdetulle kalalle, mutta yllätykseksi laatikoista paljastuikin friteerattua kalaa..Ei pahaa sekään, eikä ihmekkään. Sehän sisältää vain hitusen kalaa, taikinaa ja RASVAA!

Mukaan saatiin naminami-salaattia, soijaa ja chilisosetta. Olimme hyvin tyytyväisiä tähänkin kertaan, vaikka tarjoilija oli aivan pihalla ja sai hieman jännittää mitäs sieltä sitten tuleekin.. Huteja ja hittejä.

HOXHOX! Vahingossa jäi tästä alunperin pois tämä suurin ja ihmetystä aiheuttanut asia. Pakko antaa niin jumalattomat miinukset Royal Gardenille tästä pakkauksesta:

Huomaatteko ammottavat reiät niin kannessa kuin pohjassa! Pohjaan oli pistetty voipaperia peittämään reikiä..Olikohan laatikko kaivettu roskiksesta, vai onko kyse jostain uudesta ruoan tuuletuksesta? What a fuck, joka tapauksessa!

Tänään lähdetään ulukomaille! Jätämme suosiolla Maxin välistä ja käymme tutustumassa Tornion kinkkiin, josta saa ihanaa banaanipitsaa ja Kemissä kokeilemme Stadin chili ja kebabia, joka on kyllä todettu loistavaksi jo aiemmin.

Moikataan kun tavataan!

Rakkaudella, Annikki

Tuiran gheton hiljaisin pupi

Viime lauantaina piti keksiä jokin kivalta vaikuttava paikka jossa voisi istuskella kahavin ja teen kera lämmittelemässä. Meidän pikku-Ritwa hoksasi heti, että Takkahuoneen paikalle Tuiran sydämeen oli tullut ihka uusi mesta ja näin ollen fillaroimme sinne. Paikalle päästyämme tajusimme seisovamme Oluthuone Parkkisen ovella. Jostain syystä nimi aiheutti Deja Vu-kokemuksen, löytyyhän Rotuaarilta Oluthuone Leskinen.

Oluthuone Parkkisen tiski. Ruma väri.

Tylysinä tyttöinä tilasimme kahavia sekä teetä ja löysimme mukavan nahkasohvilla sisustetun sohvaryhmän aivan takan vierestä. Pojoja takasta jossa paloi ihka aito tuli! Teestä sen verta että hinta oli jumalaisen korkea (2 euroa!!), teepusseissa oli kuitenkin laajasti valikoimaa..Kahavikin oli ylihinnoiteltua, samat pari euroa, eikä hintaan sisältynyt ilmaista santsikuppia kuten yleensä. Toinen kahaveista tuotiin pöytään (tuoretta) ja sen mukana saimme kulhollisen suolapähkinöitä, joista kävimmekin kinaa kuin pienet oravat. Mums mums.

Pari tuntia saatiin vierähtämmää Oluthuone Parkkisessa, joka luultavasti kuuluu Oluthuone Leskisen perheeseen. Niin se pari tuntia..kulutimme sen pelaten Yatzya, mikä loistava peli! Kolomestaanhan meillä olisi ollut hauskaa iliman sitäki, mutta lisäsihä se paikan miellyttävyyttä.

Joka tapauksessa, pitemmittä löpinöittä, emme palaa paikkaan. Tiedämme monta kertaa parempiakin paikkoja viettää aikaa...kröhöm..Snooker.


Rakkaudella, Annikki

Kosteiden hetkien keidas, Snooker!

Yleisön pyynnöstä järjestin aikaa tyhyjästä almanakasta ja ajattelin ilahuttaa tuhansia lukijoitamme pienellä kertomuksella eräästä saastaisesta mestasta nimeltä Snooker. Paikka on likainen, nuhjuinen ja yltiömäisen I-H-A-N-A! Ehkä kaiken kiteyttää se, että viimeisten kuukausien aikana meidät on voinu bongata sieltä pari kertaa viikossa..noin yleistäen.

Vaikka omistankin normaalin vastustuskyvyn, jota pönkittämään ei tarvita Actimeleja tai muita kummallisia valmisteita, pelkään Snookerin samettista sohovaa sekä liian pieniä vessoja. Naisten vessat olen muun muassa jättäny muille, koska itse en koppiin mahtunut pituuteni vuoksi edes sisään, saatika istumaan. Miesten ja naisten yhteisen vessan ovi taas ei mennyt kiinni ja ripa tuntui jäävän käteen, pointsit siitä että ripa vaihdettu (!!!) ja ovenkin saa vedettyä kiinni kun kunnolla kiskaisee. Sohovassa olen varmasti nähäny eläviä öttiäisiä! Uskokaa tai älkää.

Snuukkerin vessa, jossa mieluusti istuu pitempiäkin aikoja.

Yleensä unohdan kaiken terveyttä vaarantavan kun saan alleni tuolin (sohovan sijaan), käteeni päärynäsiiderin, seuraani kauniita neitoja ja ympärilleni hippimäistä boheemia. Tunnelmaa luovat seinillä luikertelevat kirjoitukset, joita lukiessa ei voi sammua! Pöytien pinnoiltakin löytyy mielenkiintoisia raapustuksia - ellet itse ole käynyt vääntämässä puumerkkiäsi, tee se ihimeessä! Koittakaapas samalla etsiä meidän ;>

Vakipaikastamme löytyy myös loistava henkilökunta - terkkuja vaan sille vaaliatukkaselle miehelle tiskin takana! Juttua lentää ja hymy pysyy perseessä, ainaki meillä.

Tavataan Snookerin puolella puppelit!

Rakkaudella, Annikki

Terse!

Viime postauksen jäläkeen on tullu koettua vaikka ja mitä. Esimerkiksi viime viikon lauantai oli varsin menestyksekäs päivä niin ruokailun ko juomailunki suhteen. Sillon tuli vierailtua ainaki Kauppuri vitosesa, Wingerissä, Snookerissa, Graalissa, Pannukakkutalossa, Peppersissä ja Kulumassa..Huhhuh!

Heti töistä päästyäni ryntäsin uljaan ratsuni kera herkullisille barbecue burgereille (ehoton lemppari!) Kauppuri vitoseen, jossa saimme myös ihanaiset pippuri- ja chilimajoneesit ranskisten lisukkeeksi. Tuolla kyseisellä kerralla mitään valittamista ei todellakaan löytynyt, mutta toinen juttu oli toissapäivänä, ko kävin syömäsä grilled cheese & onion -nimisen burgerin. Huomattiin ukon kanssa heti, että burgerin laatu on tainnu vähän huonontua. Liekkö syy kiireisessä päivässä vai mitä helevettiä, mutta kyllä suututti, ko sämpylät oli kylymiä ja burgeri ei muutenkaa ollu nii mehukasta ko ennen! Eipä siinä, en aio luovuttaa vielä Kauppuri vitosen suhteen, koska burgerit on muilla kerroilla ollu nii hyviä...

Sitte siirryttiin Wingeriin, joka ei oo ikinä hirviästi lämmittäny mun sydäntä. Okei, ne ranskikset on hyviä ja niitä on palio, mutta jotenki se ilmapiiri siellä on vähä pyllystä. Musiikki siellä on ainaki ihan hirveetä paskaa. Sydän särkyy, ko joutuu kuunteleen jottai Cradle of Filthin versioita Iron Maidenin klassikoista. Oikiasti hei! (Terkkuja vaan teille kaikille CoF-faneille!) Plussaa kuitenki siitä, että pääsin sinne alaikäsenä sissään (nykyään kyllä kysytään aina paperit), ja siitä, että siellä näkkyy ukolle futista.

Seuraavaksi mentiin Graaliin, joka on kyllä ihan loistava paikka. Kaljavalikoima on hyvä ja palvelu on asiantuntevaa ja tosi ystävällistä. Graali on just semmonen paikka, jossa on mukava käyä keskellä päivää yhellä tai kahella. Graalissa ainoa asia joka ärsyttää on se, että siellä on monesti tosi paljo porukkaa. Tämä tuli todettua viimeksi eilen, ko yritettiin tyttöjen kanssa ahtautua tiskille.

Graalin jälkeen päätettiin lähtiä jälkkärille torinrannassa sijaitsevaan Pannukakkutaloon, jossa ei oltu aiemmin käytykään. Ootettiin, että kyseinen paikka ois oikein lämminhenkinen, mummolaa muistuttava mökkeröinen, mutta vähän vääräsä oltiin. Palvelu oli kyllä tosi hyvää, mutta asiakaskunta pilasi tunnelman. Koko yläkerta oli ahdettu täyteen ällöttäviä snobeja, ja siinä kyllä meinas mennä järki, ko kuunteli niitten juttuja... Ite pannareista  sen verran, että mehän tilattiin valkosuklaa- ja banaani-suklaa-jäätelö -pannarit, jotka oli kieltämättä aika makiaa tavaraa. Hyviä ne sillain oli, mutta ootin kyllä palio parempaa. Iso miinus siitä, että pannareihin kuuluva "kermavaahto" oli mausta päätellen tehty rasvattomasta maidosta ja jätskikin oli perseestä. Plussaa siitä, että lätty oli hyvän kokoinen ja saatiin opiskelijakorttia vilauttamalla teet/kahvit ilmaiseksi.

Tällä kertaa en jaksa avautua enempää, vaan jatkoa (ja toivottavasti kuviakin) piisaa tuonnempana. Hyvää yötä TraktoriSeppo ja muut ihastuttavat lukijamme!

Rakkaudella, Ritwa

Tavattiin Terminator sekä King Kong - kumma fiilis.

Käytiimpäs kokeilemassa Oulun Finnkinon vieressä tönöttävä Movie Diner. Jojoo, oltiin kuultu isoista annoksista ja suht. loistokkaista burgereista, mutta P-E-T-T-Y-M-Y-S oli käsin kosketeltavissa. Ei burgerit, eikä ranskiksetkaan vetäneet vertoja Kauppuri 5:sen ultimate mässyille. Terkkuja vaan sinnepäin! (Nähdään uunia kolminkertasista Teurastajista..)

Palataan sinne Movie Dineriin. Timppis kokeili Terminatoria, joka osottautu huonommaksi mieheksi kuin elokuvien perusteella luulisi.. Itse tyydyin hieman karvaisempaan King Kongiin, josta oli saatu puristettua yllättävän pieni kimpale kanaa (?). Ritwan lautaselta löytyi jotain hiukka tulista, mikä taisi olla jees juttu!

Nooteista sen verran että pöytiä voisi putsailla (todella inhottavaa kun joutuu valkkaamaan likaisista pöydistä se vähiten likaisin), täytteet kannattaisi pikaliimata sämpylöihin ja ulko-ovia voisi pitää näin talavisin kiinni. Itse en nauti ruuasta, jos lämpötila alakaa olla pakkasen puolela.

En valitettavasti keksi tämän enempää, oli surkia kokemus, piste. Luojan kiitos päästiin Snookeriin kalijalle, joten mielialakin nousi lähemmäs pilviä.

Rakkaudella, Annikki

PS. Kuvia ei tule paikan siisteystason vuoksi..Tsempatkaa!

Heissuli vei!

Tulin vinkkaamaan loistavasta sivustosta! Muistakaa rakastaa lähimmäistänne!

http://www.stereomood.com/

Suosittelen erityisen lämpimästi Just woke up -listaa, joka herättää minut jokaikinen aamu!

Rakkaudella, Annikki

Ääskortti avaa ovet Coffee Housessa

Huhhei, vihdoin ja viimein otin kameran kauniiseen käteeni ja ikuistin meidän vaatimattoman palautelomakkeen koskien Coffee Housea. Kahavittelusta ja kilpailuhenkisestä pelailusta on kulunut jokunen viikko, mutta lähes kaikki on vielä tuoreessa muistissa, jos niin voi sanua varhaisdementiasta kärsivästä ihmisestä..

Heti alkuun pakko antaa suuren suuri miinus ääskortin toimivuudesta. Huomattavasti parempia on paikat jotka eivät ole kiinnittyneet isoihin ketjuihin, vaan pärjäävät sekä nauttivat omaleimaisuudestaan!

Ainakin ite olin pettynyt paikan palveluun. Kassalla oli hieman naisellinen mies, joka luultavasti on ihana ihminen, mutta jolta puuttui palvelualttius. Odotan kahvilassa työskentelevältä ihmiseltä pirtsakkaa olemusta, eikä sitä huokunut paskan vertaa tästä miehestä. Enemmänkin kyse oli luolamiesmäisestä asiakastapahtumasta, jossa sait mulkkauksen ja murhaduksen kiitoksena kortin vinguttamisesta. Hieman häiritsi myös eräs tyttö, jolla rikkoutui astioita sylikaupalla (pakko myöntää että sympatiaa löytyy tälle tapaukselle). Toivottavasti on harjaantunut sen jäläkee!

Kokeilimme Ritwan kanssa haudutettua teetä, jonka lämpötila oli soppeli, mutta maku muistutti uitetusta villasukasta puristettua mehua (aivan kuin olisin joskus maistanut). Timppis taas oli pettynyt kahaviinsa, koska kermaa ei ollut tarjolla! Halooo, kahavilassa ei tarjota kahvipaketin hintaisen kahavin kylkiäiseksi edes oikiaa kermaa!

Tunnelmaa pakko kehua; oli kyllä yllättävän tirskahteleva, meidän vuoksemme. Ollaan niin ihania että viihdytään vaikka haisevassa huussissa keskellä korpea, kunhan ollaan kylki kyljessä höpöttämässä. Voisin siis kehua rakkaitteni, Timppiksen ja Ritwan, loistavaa seuraa, jota kaipaan tälläkin hetkellä. Coffee Housen fiilistä nosti Kimble, joka ei luultavasti toimi enää meidän parin tunnin käsittelyn jäläkee.. Pahoittelemme jos aiheutimme sille pahojakin traumoja.

Paikan siisteys oli OK-luokkaa, tietty priima olis aina parempi. Snookerin vakiovieraina ei olla kuitenkaan kauhean nirsoja, joten rastittiin keskimmäinen neliö. Siitä ei sen enempää.

Kooste voisi kuulua näin: Pahempaa ei ääskortilla saa, emme palaa paikkaan ainakaan täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Rakkaudella, Annikki

PS. PUSS PUSS HANIT <3


Seuraa blogia Bloglovin',

Pieni loota nimeltä Kauppuri 5

Vihdoin ja viimein pääsimme testaamaan himoituksen kohteena olleen Kauppuri  5 nimisen pikkupaarin Oolun sydämesä. Kuulemiemme ylistysten ja Ritvan varovaisen kokeilun seurauksena olimme hilanneet odotuksemme lipputangon nuppiin; paarin omistajaki oli mielenkiintoisella ylistyspuheellaan saanut meijät puolelleen.

Pahoittelen heti aluksi ettei kuvat ehtiny tähän hätään kirjoituksen joukkoon, tulossa kuitenkin ovat!

Olimme jo aiemmin yrittäneet sisään kuppilaan, mutta pahaksi onneksemme se oli ahdettu täyteen ja jonoakin riitti melkeimpä ulos asti, annoimme periksi ja alempana onkin juttu sen lauantain mätöistä. Joka tapauksessa päädyimme erään keskiviikko-illan ratoksi ahtautua kopperoon nauttimaan tuoreista aineksista väsätyistä burgereista. (Taustana kerrottanee että liha on tuoretavaraa kauppahallilta, leivät valmistettu paikallisessa leipomossa ja kastikkeet/majoneesit tehdään alusta alkaen itse.) Minä, Annikki, päädyin maistelemaan Fetaburgeria ja ranskiksia, Timppis otti lihanrakastajan elkein Teurastajan ja Ritva päätti kokeilla testissä ollutta Vuohenjuustoburgeria. Ranskikset maistuivat muuten..mm-m..maailman parhailta!

Ritvan vuohenjuusto oli nannaa, sitä vauhtia se ainaki katosi..Plussaa siitä että välissä oli kunnon möhkäle vuohenjuustoa, eikä paria säälittävvää kökköä. Sellaista palautetta Ritvalta kuitenki tuli, että rucolat oli hieman ärsyttäviä, en sitten tiedä aukoivatko päätään, vai oliko niiden olemassaolo liikaa. Who knows? Majoneesiakin olisi saanut olla kauhallinen lisää, niin makuhermoja hivelevää se oli.

Timppiksen lihaunelma ei näyltää hivellyt omaa taiteellista silmääni, suoraan sanottuna liian lihaisa pupun ruokaa rakastavalle, hyvvää se silti oli. Teurastajan sanotaan olevan paikan suosituin burger, enkä epäile väittämän todellisuutta hetkeäkään kun kyse on tästä makkaramaasta.

Fetaburgeria en suosittele ellet rakasta yli kaiken valkoista juustoa, koska omaan makumaailmaani se oli liian fetainen. Ajattelinki seuraavan kerran (kyllä, menemme ehottomasti uudestaan!) kokeilla Kanaburgeria, josta povaan uutta lempparisapuskaani.

Pointsit muuten omistajan loistavasta huumorintajusta, tasahinnoista ja kiitokset siitä että saatiin suut täyteen paskaa!

Rakkaudella, Annikki

PS. Älkää ottako kaikkea lukemaanne todesta, ollaan sentään höpöjä Oolulaisia.

Masun täydeltä natriumglutamaattia

Lauantaipäivä meni muuttohommissa, joten tultiin tyttöjen kanssa siihen tulokseen, että kaloreita on palanut ihan liikaa. Päätettiin sitten lähteä ravitsemaan itseämme ihkaoikealla natriumglutamaattisafkalla, eli kiinalaisella! Tiemme vei hiljattain uudistuneeseen Royal Gardeniin, joka on yksi suosikeistani aasialaisen ruoan saralla.


Päätimme kaikki tilata annoksemme Päivän tarjous -listalta, joka olikin onneksemme muuttunut sitten viime näkemän. Enää ei tarvinnutkaan luottaa kalaa talon tapaan -vakiooni, vaan vaihdoin sen kalaan inkiväärikastikkeessa. Ja pakko myöntää, että hemmetin hyvvää oli! Annikki tilasi hurjan läjän katkarapuja hapanimeläkastikkeessa ja sekös tätä kakkarapujen ystävää ilahdutti. Hieman chilikastiketta vielä sekaan, niin johan maistuu! Timppis sen sijaan päätyi valitsemaan härkää purjo-sipulikastikkeessa, joka kieltämättä houkutti jo pelkän nimensä perusteella.

Härkää ja kakkarapuja

Jälkkäriksi minä ja Annikki otimme paadettua banaania ja jätskiä, kun taas Timppis kokeili banaanin sijaan ananasta. Vikatikki, sillä ananaksessa ei kuulemma ollut muuta hyvää kuin rapea kuori. Lienee sanomattakin  selvää, että banaani kuitenkin oli ihanaa...

Ananas ja bananas

Saimme masut täyteen herkullisesta ruoasta, mutta pettymyksiltä ei täälläkään vältytty. Asiakkaita oli lauantai-iltana paljon, joten saimme hakea jopa ruokalistamme itse. Järkytyin aika kovasti myös silloin, kun huomasin, että joku oli nyysinyt meidän pöydästä chilikastikkeen! Onneksi saatiin ihan tuoretta soosia tilalle, eikä sitä, mikä on sattanut seistä pöydässä viimeiset puoli vuotta. Miinusta myös uusista astioista: lasit oli tosi pieniä ja kulhot epäkäytännöllisen mallisia, unohtamatta Timpan kulhossa ollutta halkeamaa.

Terkkuja meidän ihanalle tarjoilijalle, joka ei närkästynyt edes allekirjoittaneen kiukuttelevasta pankkikortista.

Rakkaudella, Ritwa

P.S. Ens kerralla voitas testata myös Royal Gardenin japanilaista puolta.

Ruotsin menetetty toivo

En ole roskaruoan suuri ystävä, mutta maailmalla matkatessa tullee piipahettua burgerilla kerran jos toisenkin. Tässä parin kuukauven sisällä olen pari kertaa ajellut rajan toiselle puolelle, rakkaaseen naapuriimme Ruotsiin. Kummallakin kerralla eksyin viehättävien seuraneitien kanssa Maxiin maistelemaan ekologisia hamppareita.

Lilla Shoppingilla sijaitseva Max.

Molemmilla kerroilla tilasin Maria Montazamin suunnitteleman Hot American-sarjan aterian ja pakko myöntää että tulisuus yllätti! Burgerista ei paljastunutkaan muka tulista shittiä, vaan mukavasti maistuvaa kunnon tavaraa. Se taisikin olla ainoa positiivinen puoli paikassa..siis sen ekologisuuden lisäksi.

Haaparannassa ymmärrettiin kyllä suomia, vaikka hetken saikin kieli solmusa sönköttää. Luleån Lilla Shoppingilla sijaitsevassa luukussa ei otettu selvää niiden ruotsista, eikä nekään suostuneet ymmärtämään meidän suomi-ruotsi-englantia. Myyjät jopa huvittuivat meistä, johtukohan huonosta ruotsista vai rumasta naamasta? Ihimeellinen homma!

Kanaburgereiden pihvit ovat kunnon filekamaa, ainakin luulen niin, lihapihvit raa'an tuntoisia lättyjä. Suunniteltiin Ritwan ja Timppiksen kanssa sellaisia Hesen ja Maxin sekoituspihvejä, voisivat käyvä kaupaksi kun siat säkissä. Vinkkinä viksummille.

Ruoka oli loppujen lopuksi mitään sanomatonta, ei edes meinaa äidinkielellinen arkku avautua negapuolienkaan suhteen.

Joka tapauksessa, ei suositella Maxiakaan, ylläripylläri! Onneksi sieltäkin löytää perusmäkkäreitä..

Kuva lainattu Maxilta.

Rakkaudella, Annikki

Alamaailman tuhka, Ravintola Pannu

Joskus aikoinani rakastin kyseisen ravintolan ihanaa, sydäntä lämmittävää ruokaa. Ehkä olen kasvanut aikuiseksi ja ymmärrän nykyään hyvän päälle.


Jokunen viikko sitten päätimme sammuttaa kaamean ruoanhimon laskeutumalla maan alle Ravintola Pannuun. Ruoka ja palvelu oli todellaki niin surkiaa, ettei sellaista voisikaan tarjota katutasolla tai kattojen yllä tähtitaivasta katsoessa.

Ensinnäkin jouduimme istumaan likaiseen pöytään, toisekseen tarjoilijat olivat hitaita ja kolmanneksi parinkympin annos oli täysi pettymys, puhumattakaan tunnelmaa pilanneesta huutavasta lapsesta (vaikka lapsirakas olenkin). Laskuakin odoteltiin hetki jos toinenkin..meinasi jäähä Snookerin häppäri-kalijat saamatta.


Hinta-laatusuhde ei ollut kohdallaan. Tilasin Pappaerdelle al pesto e verdure-pastaa ja itkin pettymyksestä. Mauton ja ylihinnoiteltu. Likaisen oloinen ja ruma esillepano. 
Timppis kokeili Grillipihviä valkosipulipotuilla, eikä tämäkään lämmittänyt lihaa rakastavan tytön mahaa tai mieltä tippaakaan. Potut tulivat erillisessä astiassa, josta ne piti itse lapata sotkematta lautaselle ja pihviki jäi laihaksi lohduksi.. Plussaa kuitenkin kylymästä maidosta.
Ritva Rakkaamme päätti luottaa perusruokaan ja tilasi Lasagne alle verdure. Ylläri ylläri, suuri pettymys sekin. M-A-U-T-O-N. Kylkiäisleipä kovin rasvanen..

Annokset eivät näyttäneet lähellekkään näin kauniilta.

Vessaan emme uskaltaneet.

Emme suosittele Pannua kellekkää. Jos haluat loistavaa ruokaa, valkkaa joku kiva paikka katutasosta.


Rakkaudella, Annikki


Kuvat lainattu Pannun sivuilta.

Teretulemast, vai kuinkas se nyt menikään?

Elikkäs heippahei vaan kaikille!

Tästä alakaa kolomen tytöntyllerön huumorilla höystetty matka kritiikin maailmaan.

Matkan tarkoitus on pureutua lähinnä Oulun alueen paarien, yökerhojen, kauppojen ja ravintoloiden kaameaan palveluun (tietty loistavia poikkeuksia unohtamatta). Mahdollisuuksien mukaan vieraillaan muillakin paikkakunnilla ja saatetaan eksyä jopa ulkomaiden ihimeellisyyksiin.

Toivomme saavuttavamme kunniaa ja mammonaa, ainakin vatsantäydeltä.

Palataan astiaan!

Rakkaudella Annikki, Ritva ja Timppis