Ruotsin menetetty toivo

En ole roskaruoan suuri ystävä, mutta maailmalla matkatessa tullee piipahettua burgerilla kerran jos toisenkin. Tässä parin kuukauven sisällä olen pari kertaa ajellut rajan toiselle puolelle, rakkaaseen naapuriimme Ruotsiin. Kummallakin kerralla eksyin viehättävien seuraneitien kanssa Maxiin maistelemaan ekologisia hamppareita.

Lilla Shoppingilla sijaitseva Max.

Molemmilla kerroilla tilasin Maria Montazamin suunnitteleman Hot American-sarjan aterian ja pakko myöntää että tulisuus yllätti! Burgerista ei paljastunutkaan muka tulista shittiä, vaan mukavasti maistuvaa kunnon tavaraa. Se taisikin olla ainoa positiivinen puoli paikassa..siis sen ekologisuuden lisäksi.

Haaparannassa ymmärrettiin kyllä suomia, vaikka hetken saikin kieli solmusa sönköttää. Luleån Lilla Shoppingilla sijaitsevassa luukussa ei otettu selvää niiden ruotsista, eikä nekään suostuneet ymmärtämään meidän suomi-ruotsi-englantia. Myyjät jopa huvittuivat meistä, johtukohan huonosta ruotsista vai rumasta naamasta? Ihimeellinen homma!

Kanaburgereiden pihvit ovat kunnon filekamaa, ainakin luulen niin, lihapihvit raa'an tuntoisia lättyjä. Suunniteltiin Ritwan ja Timppiksen kanssa sellaisia Hesen ja Maxin sekoituspihvejä, voisivat käyvä kaupaksi kun siat säkissä. Vinkkinä viksummille.

Ruoka oli loppujen lopuksi mitään sanomatonta, ei edes meinaa äidinkielellinen arkku avautua negapuolienkaan suhteen.

Joka tapauksessa, ei suositella Maxiakaan, ylläripylläri! Onneksi sieltäkin löytää perusmäkkäreitä..

Kuva lainattu Maxilta.

Rakkaudella, Annikki