Heti alkuun pakko antaa suuren suuri miinus ääskortin toimivuudesta. Huomattavasti parempia on paikat jotka eivät ole kiinnittyneet isoihin ketjuihin, vaan pärjäävät sekä nauttivat omaleimaisuudestaan!
Ainakin ite olin pettynyt paikan palveluun. Kassalla oli hieman naisellinen mies, joka luultavasti on ihana ihminen, mutta jolta puuttui palvelualttius. Odotan kahvilassa työskentelevältä ihmiseltä pirtsakkaa olemusta, eikä sitä huokunut paskan vertaa tästä miehestä. Enemmänkin kyse oli luolamiesmäisestä asiakastapahtumasta, jossa sait mulkkauksen ja murhaduksen kiitoksena kortin vinguttamisesta. Hieman häiritsi myös eräs tyttö, jolla rikkoutui astioita sylikaupalla (pakko myöntää että sympatiaa löytyy tälle tapaukselle). Toivottavasti on harjaantunut sen jäläkee!
Kokeilimme Ritwan kanssa haudutettua teetä, jonka lämpötila oli soppeli, mutta maku muistutti uitetusta villasukasta puristettua mehua (aivan kuin olisin joskus maistanut). Timppis taas oli pettynyt kahaviinsa, koska kermaa ei ollut tarjolla! Halooo, kahavilassa ei tarjota kahvipaketin hintaisen kahavin kylkiäiseksi edes oikiaa kermaa!
Tunnelmaa pakko kehua; oli kyllä yllättävän tirskahteleva, meidän vuoksemme. Ollaan niin ihania että viihdytään vaikka haisevassa huussissa keskellä korpea, kunhan ollaan kylki kyljessä höpöttämässä. Voisin siis kehua rakkaitteni, Timppiksen ja Ritwan, loistavaa seuraa, jota kaipaan tälläkin hetkellä. Coffee Housen fiilistä nosti Kimble, joka ei luultavasti toimi enää meidän parin tunnin käsittelyn jäläkee.. Pahoittelemme jos aiheutimme sille pahojakin traumoja.
Paikan siisteys oli OK-luokkaa, tietty priima olis aina parempi. Snookerin vakiovieraina ei olla kuitenkaan kauhean nirsoja, joten rastittiin keskimmäinen neliö. Siitä ei sen enempää.
Kooste voisi kuulua näin: Pahempaa ei ääskortilla saa, emme palaa paikkaan ainakaan täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Rakkaudella, Annikki
PS. PUSS PUSS HANIT <3
Seuraa blogia Bloglovin',
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti