Parilla - Steak House

Olemme olleet pahoilla teillä ja  teidän ihastuttavien kommenttien siivittämänä päätimme elvyyttä ahmimista innostavan blogimme! Kiitos kamalasti yllättävistä lukijoistamme ja niistä sydäntä riipaisevan kauniista kommenteistanne - teidän vuoksihan me tätä alunperin alettiin tekemmää ja näköjään jotain olemme saaneet aikaankin! Mutta turhia löpinöittä, siirrytään ruokaan!

Kävimmä perjantaina Ritwan kanssa pienoisella hiukopalalla Ouluun eksyneessä Parilla - Steak Housessa. Ritwahan oli bongannut paikan jo aiemmin Hesen Mega-ateriaa mättäessä ja hänen mielestään Parilla vaikutti varsin potentiaaliselta paikalta nauttia yhteisestä hetkestä ruoan (ja minun) kanssa. No, nälkäisinä marssimme sissään ja paikkahan oli varsin mukavan ravintelin näköinen, vaikka sijaitseekin pikaruokalan yläkerrassa. Oottelimma tarjoilijaa näyttämään pöydän ja löysimme itsemme romanttisesta nurkkapöydästä - oikiastaan aivan tilanteeseen sopiva, koska kyseessä oli kuumat treffit keskellä hämärää talvipäivää!

Palvelu oli vähän hitaamman puoleista ja tarjoilijat tuntuivat maankamaralle eksyineiltä hylkeiltä. Vihdoin käsiimme kuitenkin tuotiin ruokalistat ja saimme tilata drinkkilistan upeimmat juomat - kokikset! Tylysinä, hampurilaisnälkäisinä naisina päädyttiin kanaburgeriin sekä lihaisaan versioon samasta leivästä. Yllätykseksemme saimma pöytäämme alkupalaksi taivaallista leipää, jonka päälle lapoimme runsaasti suussa sulavaa valkosipulimajoneesia. Oli tajuttoman Bueno!

Hetkisen liian pitkän odotusajan jäläkee eteemme saapuivat perusburgerin näköiset annokset ja lappaminen alkoi samantien! Oma kanaburgerini maistui pehmeältä, mutta olisin toivonut mausteita hieman lisää! Odotin myös burgerissa ollutta chilimajoneesia kuin kuuta nousevaa, mutta valitettavasti se jäi pettymykseksi ja aionkin tästä lähtien syödä vain Öljypuun valmistavaa tavaraa. Koska olen pienentänyt vatsalaukkuani entisestään vähentämällä annoskokoa, en jaksanut syödä kuin 2/3 osaa omasta lautasestani. Asia harmittaa joka kerta, koska vaikka ruoasta nautinkin ja olisin mielelläni tuonkin annoksen ahminut, vaikutan tarjoiluhenkilökunnasta ihmiseltä, joka ei saanut nautintoa annoksestaan.

No, Ritwa kokeili lihaversiota samaisesta burgerista ja voinen todeta että se oli varsin mukiinmenevä! Ainakin annos katosi paikaltaan aivan sopivaa vauhtia ja syönnin jäläkee ähky oli sanoinkuvaamattoman tuhti. Pakko myös mainita erikseen että itse rakastan pekonia, mutten pidä siitä burgereiden välissä - Parillan burgerissa pekoni oli kuitenkin sen verran rapsakkaa että meni huomaamatta lisämausteena välissä! Pointsit siitä!

Mitäs luulette, pitääkö tämä blogi elvyttää vai kiinnostaako kettää meijän turhat tarinat?

Ruokaisan rakkauden lähettiläät, Annikki ja Ritwa