Masun täydeltä natriumglutamaattia

Lauantaipäivä meni muuttohommissa, joten tultiin tyttöjen kanssa siihen tulokseen, että kaloreita on palanut ihan liikaa. Päätettiin sitten lähteä ravitsemaan itseämme ihkaoikealla natriumglutamaattisafkalla, eli kiinalaisella! Tiemme vei hiljattain uudistuneeseen Royal Gardeniin, joka on yksi suosikeistani aasialaisen ruoan saralla.


Päätimme kaikki tilata annoksemme Päivän tarjous -listalta, joka olikin onneksemme muuttunut sitten viime näkemän. Enää ei tarvinnutkaan luottaa kalaa talon tapaan -vakiooni, vaan vaihdoin sen kalaan inkiväärikastikkeessa. Ja pakko myöntää, että hemmetin hyvvää oli! Annikki tilasi hurjan läjän katkarapuja hapanimeläkastikkeessa ja sekös tätä kakkarapujen ystävää ilahdutti. Hieman chilikastiketta vielä sekaan, niin johan maistuu! Timppis sen sijaan päätyi valitsemaan härkää purjo-sipulikastikkeessa, joka kieltämättä houkutti jo pelkän nimensä perusteella.

Härkää ja kakkarapuja

Jälkkäriksi minä ja Annikki otimme paadettua banaania ja jätskiä, kun taas Timppis kokeili banaanin sijaan ananasta. Vikatikki, sillä ananaksessa ei kuulemma ollut muuta hyvää kuin rapea kuori. Lienee sanomattakin  selvää, että banaani kuitenkin oli ihanaa...

Ananas ja bananas

Saimme masut täyteen herkullisesta ruoasta, mutta pettymyksiltä ei täälläkään vältytty. Asiakkaita oli lauantai-iltana paljon, joten saimme hakea jopa ruokalistamme itse. Järkytyin aika kovasti myös silloin, kun huomasin, että joku oli nyysinyt meidän pöydästä chilikastikkeen! Onneksi saatiin ihan tuoretta soosia tilalle, eikä sitä, mikä on sattanut seistä pöydässä viimeiset puoli vuotta. Miinusta myös uusista astioista: lasit oli tosi pieniä ja kulhot epäkäytännöllisen mallisia, unohtamatta Timpan kulhossa ollutta halkeamaa.

Terkkuja meidän ihanalle tarjoilijalle, joka ei närkästynyt edes allekirjoittaneen kiukuttelevasta pankkikortista.

Rakkaudella, Ritwa

P.S. Ens kerralla voitas testata myös Royal Gardenin japanilaista puolta.

Ruotsin menetetty toivo

En ole roskaruoan suuri ystävä, mutta maailmalla matkatessa tullee piipahettua burgerilla kerran jos toisenkin. Tässä parin kuukauven sisällä olen pari kertaa ajellut rajan toiselle puolelle, rakkaaseen naapuriimme Ruotsiin. Kummallakin kerralla eksyin viehättävien seuraneitien kanssa Maxiin maistelemaan ekologisia hamppareita.

Lilla Shoppingilla sijaitseva Max.

Molemmilla kerroilla tilasin Maria Montazamin suunnitteleman Hot American-sarjan aterian ja pakko myöntää että tulisuus yllätti! Burgerista ei paljastunutkaan muka tulista shittiä, vaan mukavasti maistuvaa kunnon tavaraa. Se taisikin olla ainoa positiivinen puoli paikassa..siis sen ekologisuuden lisäksi.

Haaparannassa ymmärrettiin kyllä suomia, vaikka hetken saikin kieli solmusa sönköttää. Luleån Lilla Shoppingilla sijaitsevassa luukussa ei otettu selvää niiden ruotsista, eikä nekään suostuneet ymmärtämään meidän suomi-ruotsi-englantia. Myyjät jopa huvittuivat meistä, johtukohan huonosta ruotsista vai rumasta naamasta? Ihimeellinen homma!

Kanaburgereiden pihvit ovat kunnon filekamaa, ainakin luulen niin, lihapihvit raa'an tuntoisia lättyjä. Suunniteltiin Ritwan ja Timppiksen kanssa sellaisia Hesen ja Maxin sekoituspihvejä, voisivat käyvä kaupaksi kun siat säkissä. Vinkkinä viksummille.

Ruoka oli loppujen lopuksi mitään sanomatonta, ei edes meinaa äidinkielellinen arkku avautua negapuolienkaan suhteen.

Joka tapauksessa, ei suositella Maxiakaan, ylläripylläri! Onneksi sieltäkin löytää perusmäkkäreitä..

Kuva lainattu Maxilta.

Rakkaudella, Annikki

Alamaailman tuhka, Ravintola Pannu

Joskus aikoinani rakastin kyseisen ravintolan ihanaa, sydäntä lämmittävää ruokaa. Ehkä olen kasvanut aikuiseksi ja ymmärrän nykyään hyvän päälle.


Jokunen viikko sitten päätimme sammuttaa kaamean ruoanhimon laskeutumalla maan alle Ravintola Pannuun. Ruoka ja palvelu oli todellaki niin surkiaa, ettei sellaista voisikaan tarjota katutasolla tai kattojen yllä tähtitaivasta katsoessa.

Ensinnäkin jouduimme istumaan likaiseen pöytään, toisekseen tarjoilijat olivat hitaita ja kolmanneksi parinkympin annos oli täysi pettymys, puhumattakaan tunnelmaa pilanneesta huutavasta lapsesta (vaikka lapsirakas olenkin). Laskuakin odoteltiin hetki jos toinenkin..meinasi jäähä Snookerin häppäri-kalijat saamatta.


Hinta-laatusuhde ei ollut kohdallaan. Tilasin Pappaerdelle al pesto e verdure-pastaa ja itkin pettymyksestä. Mauton ja ylihinnoiteltu. Likaisen oloinen ja ruma esillepano. 
Timppis kokeili Grillipihviä valkosipulipotuilla, eikä tämäkään lämmittänyt lihaa rakastavan tytön mahaa tai mieltä tippaakaan. Potut tulivat erillisessä astiassa, josta ne piti itse lapata sotkematta lautaselle ja pihviki jäi laihaksi lohduksi.. Plussaa kuitenkin kylymästä maidosta.
Ritva Rakkaamme päätti luottaa perusruokaan ja tilasi Lasagne alle verdure. Ylläri ylläri, suuri pettymys sekin. M-A-U-T-O-N. Kylkiäisleipä kovin rasvanen..

Annokset eivät näyttäneet lähellekkään näin kauniilta.

Vessaan emme uskaltaneet.

Emme suosittele Pannua kellekkää. Jos haluat loistavaa ruokaa, valkkaa joku kiva paikka katutasosta.


Rakkaudella, Annikki


Kuvat lainattu Pannun sivuilta.

Teretulemast, vai kuinkas se nyt menikään?

Elikkäs heippahei vaan kaikille!

Tästä alakaa kolomen tytöntyllerön huumorilla höystetty matka kritiikin maailmaan.

Matkan tarkoitus on pureutua lähinnä Oulun alueen paarien, yökerhojen, kauppojen ja ravintoloiden kaameaan palveluun (tietty loistavia poikkeuksia unohtamatta). Mahdollisuuksien mukaan vieraillaan muillakin paikkakunnilla ja saatetaan eksyä jopa ulkomaiden ihimeellisyyksiin.

Toivomme saavuttavamme kunniaa ja mammonaa, ainakin vatsantäydeltä.

Palataan astiaan!

Rakkaudella Annikki, Ritva ja Timppis